Tänään vituttaa kaikki. Virtuaalitallien päivittäminen ja hoitaminen tuntuu turhalta, kun ei positiivista palautetta tule kuin kerran vuodessa: "VäHäX iHQ TaLlI!"§11132+"-tyylisiä. Monta tuntia ja päivää, kuukautta ja mahdollisesti vuosia on uhrannut tallin rakentamiseen, hevosten hankkimiseen, kisaamiseen, kuvien etsimiseen ja sitten ulkoasun kehittämiseen ja tuntuu että kaikki paska kaadetaan niskaan. Kuka järkevä ihminen jatkaa sellaista harrastusta vuodesta toiseen? tässä on yksi niistä idiooteista. joskus kun saisi tallinsa nimen legendaksi, mutta ei niin ei. kukaan ei tule muistamaan minuakaan virtuaalitalleista vaan jostakin kuvista ja ulkoasuista, jos niistäkään.
Ulkoasu pyyntöjä sitä saa sitten kaksi-neljä kertaa viikossa. pyydetään tekemään hieno ja upea, ilman palkkaa ja sen pitää olla helppo ja yksinkertainen asentaa, ja paskat. minä en sellaista tee. ainakaan ilmaiseksi saatika hieno ja helppoa. ärsyttää. lopettakaa minun vainoaminen ja etsikää joku toinen tai kaikista parasta yrittäkää itse tehdät omat leiskat ja sitten vielä kymmenen muun. eikä tässä asiassa saa kuin sitä kuuluisaa paskaa niskaansa.
piristystä elämäänne antoi virtuaalitallilaisiin vittuuntunut.
keskiviikko, 28. kesäkuu 2006
Vitutus-päivä
tiistai, 27. kesäkuu 2006
Sadepäivän suru
Täällä sataa. Pikkuveljet pelaavat jotakin yläkerrassa, joten sinne en jaksa vaivautua. Aamupala on jäänyt syömättä ja huone pitäisi tuulettaa. Kuitenkin sitten vain istun netissä tuhlaamassa aikaani turhuuksiin. Virtuaalitalleihin olen jäänyt koukkuun, joten niihin kuluisi päivästä jokainen tunti, jos vain ei tarvitsisi muuten elää. Loman takia en ole koneella kuin pari tuntia, mutta sekin tuntuu aina vain venyvän ja venyvän. Kunpa saisi jotain oikeaa tekemistä niin ei tarvitsisi istua täällä. Kun löytäisi vaikka jonkun ihmisen jonka kanssa voisi jutella ja muutenkin olla. Olenhan minä sellaisen löytänyt, mutta monien satojen kilometrien välimatkan takia on jäänyt juttelut juttelematta. Onneksi melkein päivittäin tulee maili, jonka kautta hän valaisee synkimmänkin päivän.
Mutta ei tästä mitään tule. Pitää kai ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kavuta yläkertaan syömään, ottaa joku sarjakuva mukaan ja uppoutua siihen. Iltapäivällä on kuitenkin taas pikkusiskon vahtimista, se on raivostuttavaa. Kun vaan pääsisi pois kotoa ja takaisin opiskelemaan. Syksyyn on vielä liian pitkä aika.
Mutta ei tästä mitään tule. Pitää kai ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kavuta yläkertaan syömään, ottaa joku sarjakuva mukaan ja uppoutua siihen. Iltapäivällä on kuitenkin taas pikkusiskon vahtimista, se on raivostuttavaa. Kun vaan pääsisi pois kotoa ja takaisin opiskelemaan. Syksyyn on vielä liian pitkä aika.
